VATRUSKOITA JA VIEMISIÄ

Viime viikolla jatkui leipominen kun ei hellepäiviä meille suotu. Onneksi.

Aloitimme kevyesti leipomalla Kinuskikissan vatruskoita sekä muna- että jauhelihatäytteillä. Ensimmäinen negatiivinen ajatus tuli kun taikina ei meinannut totella. Ajattelin, että en enää koskaan ikinä milloinkaan tee näitä! Vaan kun homma alkoi luistaa, onnistui pyörylöiden taputtelu jopa esikoiselta. Täytettä tosin oli aika hintsusti kun neitonen kaunoinen olisi syönyt täytteet pelkiltään! Muutenkin seuraavalla kerralla teen täytettä tuplamäärän ja maustan asteen verran voimakkaammin. Kumpi oli parempi: jauheliha vai muna? Jauheliha!

Sunnuntaina kävimme tarkistamassa kuinka pieni on viikon ikäinen prinsessa. Voi kun hän onkin söpö ja pieni ja kaikkea ihanaa! Teimme vaaleanpunaisia sitruunamuffineja sekä pizzasarvia lahjan kylkijäisiksi. Vain pizzasarvet lähtivät mukaan, koska muffinien ulkonäkö ei läpäissyt laatukriteereitä... 

Maut molemmissa maistuvia. Pahvisten muffinivuokien kätevyydestä en tosin menisi vielä ainakaan takuuseen... Ehkä jatkossa turvaudumme tuttuun ja turvalliseen versioon. Ehkä. 

Uusi viikko on pyörähtänyt käyntiin ja pesänrakennusvietti on allekirjoittaneella suurimmillaan sitten miesmuistiin. Vaikea päättää mistä sitä oikein aloittaisi!

Mukavaa päivää!

- Lyyti

Kinuskikissan helpot suosikit
Sitruunamuffinit
Kinuskikissan vatruskat 

Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon
Pizzasarvet

KESÄAIKATAULULLA

Tämä viikko ollaan menty niin sanotulla kesäaikataululla. Meidän perheessä se tarkoittaa pahimmillaan yhtä lämmintä ateriaa päivässä ja hyviä välipaloja ruoka-aikoihin sekä pikaruokaa... No, ei tuo isiukko ihan joka viikko (tai edes joka kuukausi) näin paljoa ole kotona joten suotakoon nyt tällainen hulluttelu...

Olemme nauttineet toistemme seurasta sekä leikkipuistoissa että kotona. Olemme onnistuneet näkemään kavereita ja leiponeet. "Myrskypäivät" menivät lautapelien merkeissä ja vauvan tuloon valmistautuminen on tapahtunut vaateasioita järjestellessä. Kävimmepä nuuhkimassa myös pientä prinsessaa viikonlopun kruunuksi! 

Kylläpäs tähän viikkoon siis mahtuikin asioita!

Ensiviikolla navettakissan tuotoksia ja ehkä myös maalattuja kiviä!

Mukavaa tulevaa viikkoa!

- Lyyti

NAVETTAKISSAN PALUU

Kinuskikissan ensimmäisen kirjan ilmestyttyä leivoin koko kirjan läpi. Urakka joutui nimellä Navettakissa leipoo. Toista kirjaa aloitin, mutta jotenkin en kuitenkaan tehnyt sitä loppuun. Kolmas kirja ilmestyi melkein kuin huomaamattani ja ostinkin sen heti ja päätin aloittaa urakan alusta. Mutta tällä kertaa en halua tehdä kirjoja järjestyksessä, koska se jos joku on jossain kohti jopa uuvuttavaa!

Nyt raparperiaikana aloitinkin Juhannuksen raparperiunelmasta. Tämän siis olen joskus aiemminkin tehnyt, mutta eipä haitannut tehdä uudestaan. Väki tykkäsi, mutta minä olisin pärjännyt pelkällä raparperiosuudellakin, hih!

Eilen hemmottelin perhettä Nopealla peltirieskalla. Esikoinen toivoi niitä syntymäpäivilleen, joten ei voinnut valinta tai resepti ihan pieleen mennä! Voi kuitenkin olla, että synttäreillä tarjoillaan jotain muuta... 

Navettakissa on siis tullut takaisin! Toivottavasti jäädäkseen, heh!

- Lyyti

Kinuskikissa leipoo
Juhannuksen raparperiunelma

Kinuskikissan helpot suosikit
Nopea peltirieska

TAKAISIN KOTIIN

Niin se vain vierähti kevät, jonka tavoite oli selviytyä hengissä ja bonustoiveena jotakuinkin järjissään. Tai ei se kevään tavoite ollut, vaan meidän... Tammikuusta asti elämä on kyllä ollut kieltämättä selviytymistä päivästä seuraavaan. Syntymäpäiväsuma, muuttuvat aikataulut, näyttöviikot ja isimiehen uudet työkuviot ovat kyllä kiskaisseet mehuja perheenjäsenistä enemmän ja vähemmän. Eivätkä raskaus, uhma ja kasvu ole suoranaisesti helpottaneet tilannetta. Mutta me selvisimme! 

Itse aloitin kesälomani toukokuun viimeisenä perjantaina kun opettaja ojensi käteeni todistuksen ja ruusun. Lapsilla kesäloma alkoi vasta keskiviikkona, jolloin puolestamme kukitimme lasten valitsemilla kukilla koko päiväkodin henkilökunnan. 

Alkuviikosta pääsin ystäväni kanssa kaksistaan lounaalle ja loppuviikon olenkin opetellut käytännön kautta kuinka selviytyä arjesta kotiäitinä. En muistanutkaan kuinka kokopäiväistä tämä homma on! Mutta suurien linjojen keskelle mahtuu monta pientä hetkeä - jos ymmärrätte mitä tarkoitan... 

Ensiviikolla saatte ainakin kuulla Navettakissan paluusta... 

- Lyyti

JOULUKALENTERIT

Marraskuu kului pääasiassa sairastellen. Kuukauden kolmestakymmenestä päivästä sairastin ainakin neljätoista. Ja podin aiemmin murtunutta varvasta. Tai itse asiassa edelleen mokoma vihottelee kun toisinaan sitä joutuu päivän seisomaan. Ammatinvalintakysymys. Pääsimme kuitenkin piipahtamaan Helsingissä. Siitäkin saatatte joskus nähdä jonkun kuvan, jos oikein innostun, hih!

Uusi kuukausi on toivoa täynnä! Ensimmäisen kalenteriluukut on avattu ja jouluradio on avannut äänensä! 

Meidän oli tarkoituksena lasketella jouluun vain mummon tuomilla suklaakalentereilla, mutta tänään Prismassa piipahtaessani törmäsin Brion versioon joulukalenterista! Täytyy kyllä myöntää etten tiennyt sellaista olevankaan. Ja kun hyllyn reunassa vielä komeili alennustarra, joka pudotti hinnan puoleen... Tarrassa ei kuitenkaan tainnut lukea "Huomioi päiväsys!". Hehheh!

Mitäs kivoja joulukalentereita tai joulublogeja tiedätte? Minä meinaan hurahtaa jouluun - nyt!

- Lyyti

PALLOJA, TÄHTIÄ, RAITAA JA KOIRAN PÄÄ

Pidän lastenvaatteiden ostamisesta. Laatu ei haittaa minua, mutta en ole merkkiuskollinen. Toisella merkillä joku on hinta-laatu-ulkonäkösuhteeltaan parempia kuin toiset. Rahatilanteesta ja tarpeesta riippuen. En karta Henkkamaukkaa, mutta en myöskään ole pystyttämässä telttaa Stockmannin eteen saadakseni ensimmäisenä Mini Rodinin legginssit.
 

Vuonna 2013

Tytön vaatteet: kaikki Tuttaa

Pojan vaatteet: paita Pop ja housut H&M

Elän yhden ongelman kanssa. En kuitenkaan pidä sitä ehkä niinkään ongelmana vaan positiivisena ominaisuutena. Olen allerginen normaalihintaisille vaatteille. Ostan ison osan vaatteista kirpputorilta, ja alennusmyynneistä melkeinpä loput. Vain todellisen tarpeen seurauksena saapuvat normaalihintaiset tuotteet meille. Ominaisuuteni ei siis koske vain vaatteita vaan myös tavaroita...

Vuonna 2014

Tytön vaatteet: sukkahousut Molo, mekko Pop, bolero H&M

Pojan vaatteet: paita Pop ja housut H&M

Yksi todellinen tarve voi syntyä päiväkotikuvauspäivän lähestyessä. Aiempina vuosina olen osittain joutunut venymään mukavuusalueeni ulkopuolelle... Tänä vuonna sain pysytellä kuplassani löydettyäni kaikki vaatteet alennettuun hintaan! Hih ja huh! 

Vuonna 2015

Ison pojan vaatteet: paita Me&I, housut Lotta&Lassi

Tytön vaatteet: mekko ja sukkahousut Pop. neule (kirpparilöytö) Pomp

Pienen pojan vaatteet: paita Me&I, housut Pop

Äkkisilmäyksellä pääsettekin hyvin äidin vaatemakuun sisälle. Tykkään selkeistä väreistä, selkeistä kuvioista - käytännöllisistä perusvaatteista. En tykkää vaatteista, joissa on toinen toistaan ihmeellisempiä nimekkäitä hahmoja. Saatan silti ostaa niitä, jos tiedän lasten tykkäävän. Jos ne nimittäin ovat alennuksessa tai kirpputorilla hyvään hintaan, hih! Mutta jos vaate on työläs silittää, se saa lähteä jonkun toisen vaatekaappiin!

Mikäs on teidän suhteenne lastenvaatteisiin? 

- Lyyti

ONKO LASANGE RUOKA?

Perheemme suhtautuminen lasagneen on ollut vähintäänkin etäinen. Minä tykkään. Mies ei tykkää. Lapsista en tiedä. Niin. EN TIEDÄ! (Tai siis nyt tiedän.) Niin usein meillä lasagnea nautiskellaan. Joskus olemme mummon luona saattaneet vatsaamme mokomalla ruualla täyttää, mutta taitavimmat ovat saattaneet valita ravinnokseen toisen ruokalajin. Jos vaihtoehtoja on ollut.

Tänään päätin (tai itseasiassa päätin jo torstaina että perjantaina, mutta toteuttaminen sitten vähän siirtyi...) antaa perheellemme mahdollisuuden ihastua lasagneen. Mitään Karvisen rakkauteen yltyvää tykästymistä en odottanut, mutta toiveenani oli että kaikki söisivät. 

Mikä minut sai sitten ryhtymään tähän uskaliaaseen haasteeseen? Chez Henkka. Jostain netin syövereistä klikkasin ja klikkasin toisenkin kerran, kunnes päädyin kinkkulootan kautta lasagneeseen. Ja lopun tiedättekin, tai ainakin pian tiedätte... Sen verran annoin itselleni vapauksia, että lihana toimii nauta ja juustoina Oltermanni. 

Tästä lasagnen reseptiin

Mikä vastaanotto sitten oli? Odotettua parempi! Kaikille maistui, vaikka esikoinen väittikin ettei tykkää kesäkurpitsasta ja munakoisosta. 

Olipas mukavaa tehdä taas oikein oikeasti ruokaa. Puoli vuotta ruuanlaittoinnostukseni on ollut täysin kadoksissa. Ranskalainen on peruna ja ketsuppi vihannes. Eines on ruoka. Kääk! Nyt pääsen toivottavasti takaisin ruuanlaiton makuun. Nimenomaan makuun, koska eines on pahaa ja ketsuppu etikkaa. En kuitenkaan halua loukata sanoillani ketään ja ihan varmasti pakastealtaan kananugetit säilyvät ruokalistallamme. Ranskalaisista ja nakeista puhumattakaan! Ja mielestäni elämäntilanteen ja oman jaksamisen mukaan on mentävä - kaikkien parhaaksi!

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! Eineksillä tai ilman, hih!

- Lyyti

TÄSSÄ SITÄ NYT OLLAAN.

Tuli aika (8.11.2011), jolloin aloitin blogin kirjoittamisen pitkän harkinnan tuloksena. Se tuntui kivalta tavalta kirjata ylös puuhiamme - tai puuhiani... Minulla oli (omasta mielestäni) hyvä ote ja oli yhtä visiota koko tyttö!

Muutaman vuoden kuluttua huomasin kirjoittavani entistä harvemmin ja entistä tylsemmin. Julkaisevani kuvia, jotka olivat vain kuvia. Ote lipsui ja visiot olivat vuosien aikana muuttaneet muotoaan epämääräiseksi möykyksi. Elämänmuutoskin tuli yhtäkkiä eteen: Hain kouluun. Pääsin kouluun. Koin jonkun aikakauden päättyneen. Tottahan se oli, viisi kotiäitivuotta olisi nyt takana... Tuntu luonnolliselta lopettaa tai ainakin jäädä määrittelemättömäksi ajaksi tauolle. Puolet minusta uskoi viimeisen viestin olevan tauko kun toisen puolen mielestä se oli viimeinen vasaran isku blogini arkun kanteen.

Talven selän taituttua aloin kaivata blogia. Palaisinko vanhaan vai alottaisinko alusta? Jatkaisinko sekablogilaisena vai rajoittaisinko ailahtelevaista luovuuttani rajaamalla blogini tiettyyn aihealueeseen? Ainakin toistakymmentä muutakin kysymystä vilisivät päässäni kuin mitkäkin pakolliset virkkeet... No, päätin aloittaa aivan uuden blogin puhtaalta pöydältä. Rajasin aiheeni huolellisesti ja siitä tuli mielestäni hyvä.

Puiston reunalta

Pysyin aiheessa enkä ottanut mitään paineita päivityksistä. Niitä tulisi omalla painollaan. Kuvia otan ja julkaisen kelvolliset. Ei mitään äiti-halkoo-hiuksiaan -episodeja. Ennemminkin rennolla otteella ulkoilmasta nauttien. Pikkuhiljaa halusin kirjoittaa muustakin, mutta pysyin tiukkana: puistoblogi on puistoblogi, piste! 

Tässä sitä nyt ollaan. Rajaamaton sekablogi ilman stressiä. Elämä jatkuu ja tietokoneella istutaan kun ehditään. Rennolla otteella elämästä nauttien! Vai miten se meni? Yhtenä yönä meni aivan liian myöhään ulkoasun kanssa, mutta se on asia joka imaisee mukaansa niin herkästi jos saa pienenkään idean... Ihan toisenlaista ideaa lähdin toteuttamaan, vaan tällainen siitä tuli ja minä ainakin olen tyytyväinen. Ja se riittääkin, hih! 

Tässä sitä tulikin naputeltua ensimmäinen teksti uuteen alkuun. Tuntuu hyvältä. Avoimelta. Helpottuneelta. Jotkut asiat on vain tehtävä - ennemmin tai myöhemmin! Ja mitä vielä? Aloitus on toista uukautta odottanut, että saisin otettua muutaman kivan kuvan, mutta ei... (Hyvä alku, jeah!) Aurinkoa ikävöiden laitoinki muutaman menneeltä kesältä. Kun en vain enää jaksanut odottaa että pääsen aloittamaan vanhan uudestaan!

Tervetuloa kurkistamaan elämääni ja elämäämme!

- Lyyti