TÄSSÄ SITÄ NYT OLLAAN.

Tuli aika (8.11.2011), jolloin aloitin blogin kirjoittamisen pitkän harkinnan tuloksena. Se tuntui kivalta tavalta kirjata ylös puuhiamme - tai puuhiani... Minulla oli (omasta mielestäni) hyvä ote ja oli yhtä visiota koko tyttö!

Muutaman vuoden kuluttua huomasin kirjoittavani entistä harvemmin ja entistä tylsemmin. Julkaisevani kuvia, jotka olivat vain kuvia. Ote lipsui ja visiot olivat vuosien aikana muuttaneet muotoaan epämääräiseksi möykyksi. Elämänmuutoskin tuli yhtäkkiä eteen: Hain kouluun. Pääsin kouluun. Koin jonkun aikakauden päättyneen. Tottahan se oli, viisi kotiäitivuotta olisi nyt takana... Tuntu luonnolliselta lopettaa tai ainakin jäädä määrittelemättömäksi ajaksi tauolle. Puolet minusta uskoi viimeisen viestin olevan tauko kun toisen puolen mielestä se oli viimeinen vasaran isku blogini arkun kanteen.

Talven selän taituttua aloin kaivata blogia. Palaisinko vanhaan vai alottaisinko alusta? Jatkaisinko sekablogilaisena vai rajoittaisinko ailahtelevaista luovuuttani rajaamalla blogini tiettyyn aihealueeseen? Ainakin toistakymmentä muutakin kysymystä vilisivät päässäni kuin mitkäkin pakolliset virkkeet... No, päätin aloittaa aivan uuden blogin puhtaalta pöydältä. Rajasin aiheeni huolellisesti ja siitä tuli mielestäni hyvä.

Puiston reunalta

Pysyin aiheessa enkä ottanut mitään paineita päivityksistä. Niitä tulisi omalla painollaan. Kuvia otan ja julkaisen kelvolliset. Ei mitään äiti-halkoo-hiuksiaan -episodeja. Ennemminkin rennolla otteella ulkoilmasta nauttien. Pikkuhiljaa halusin kirjoittaa muustakin, mutta pysyin tiukkana: puistoblogi on puistoblogi, piste! 

Tässä sitä nyt ollaan. Rajaamaton sekablogi ilman stressiä. Elämä jatkuu ja tietokoneella istutaan kun ehditään. Rennolla otteella elämästä nauttien! Vai miten se meni? Yhtenä yönä meni aivan liian myöhään ulkoasun kanssa, mutta se on asia joka imaisee mukaansa niin herkästi jos saa pienenkään idean... Ihan toisenlaista ideaa lähdin toteuttamaan, vaan tällainen siitä tuli ja minä ainakin olen tyytyväinen. Ja se riittääkin, hih! 

Tässä sitä tulikin naputeltua ensimmäinen teksti uuteen alkuun. Tuntuu hyvältä. Avoimelta. Helpottuneelta. Jotkut asiat on vain tehtävä - ennemmin tai myöhemmin! Ja mitä vielä? Aloitus on toista uukautta odottanut, että saisin otettua muutaman kivan kuvan, mutta ei... (Hyvä alku, jeah!) Aurinkoa ikävöiden laitoinki muutaman menneeltä kesältä. Kun en vain enää jaksanut odottaa että pääsen aloittamaan vanhan uudestaan!

Tervetuloa kurkistamaan elämääni ja elämäämme!

- Lyyti