Tänään päätin (tai itseasiassa päätin jo torstaina että perjantaina, mutta toteuttaminen sitten vähän siirtyi...) antaa perheellemme mahdollisuuden ihastua lasagneen. Mitään Karvisen rakkauteen yltyvää tykästymistä en odottanut, mutta toiveenani oli että kaikki söisivät.
Mikä minut sai sitten ryhtymään tähän uskaliaaseen haasteeseen? Chez Henkka. Jostain netin syövereistä klikkasin ja klikkasin toisenkin kerran, kunnes päädyin kinkkulootan kautta lasagneeseen. Ja lopun tiedättekin, tai ainakin pian tiedätte... Sen verran annoin itselleni vapauksia, että lihana toimii nauta ja juustoina Oltermanni.
Mikä vastaanotto sitten oli? Odotettua parempi! Kaikille maistui, vaikka esikoinen väittikin ettei tykkää kesäkurpitsasta ja munakoisosta.
Olipas mukavaa tehdä taas oikein oikeasti ruokaa. Puoli vuotta ruuanlaittoinnostukseni on ollut täysin kadoksissa. Ranskalainen on peruna ja ketsuppi vihannes. Eines on ruoka. Kääk! Nyt pääsen toivottavasti takaisin ruuanlaiton makuun. Nimenomaan makuun, koska eines on pahaa ja ketsuppu etikkaa. En kuitenkaan halua loukata sanoillani ketään ja ihan varmasti pakastealtaan kananugetit säilyvät ruokalistallamme. Ranskalaisista ja nakeista puhumattakaan! Ja mielestäni elämäntilanteen ja oman jaksamisen mukaan on mentävä - kaikkien parhaaksi!
Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! Eineksillä tai ilman, hih!
- Lyyti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Täräytähän terveiset! Ne julkaistaan tarkan syynäyksen jälkeen...